Käytännössä kaikkiin liikesopimuksiin liittyy riski siitä, että sopimuskumppani ei syystä tai toisesta täytä sopimusvelvoitteitaan sovitulla tavalla. Taustalla on monesti sopimuskumppanin taloudellisen tilan heikentyminen ja mahdollisesti sitä seuraava maksukyvyttömyysmenettely eli konkurssi tai yrityssaneeraus.

Sopimuskumppaniin liittyvää riskiä on mahdollista hallita tehokkaasti useilla keinoilla sopimuksen elinkaaren eri vaiheissa. Omaa asemaa on mahdollista parantaa ennen sopimuksen solmimista tehtävillä taustakartoituksilla, itse sopimuksessa erilaisin sopimusehdoin ja järjestelyin sekä sopimuksenaikaisella seurannalla ja reagoinnilla.

Tavarakaupassa yksi käytetyimpiä sopimuskumppaniriskin hallintakeinoja on omistuksenpidätysehto. Omistuksenpidätysehdolla tavaran omistusoikeus pidätetään myyjällä, kunnes kauppahinta tai osa siitä on maksettu. Jos ostaja ei maksa, myyjällä on oikeus ottaa tavara takaisin. Toisin sanoen tavara (ja sen arvo) toimii myyjän saatavien vakuutena ostajan maksulaiminlyönnin varalta. Oikein toteutettuna omistuksenpidätysehdon alainen omaisuus ei konkurssitilanteessa kuulu konkurssipesään, vaan myyjällä on oikeus saada tavara takaisin eikä sitä voida käyttää sopimuskumppanin muiden velkojien saatavien kattamiseen.

Omistuksenpidätysehdon osalta on kuitenkin syytä huomioida, että pakottava lainsäädäntö asettaa ehdon sivullissitovuudelle tiukat edellytykset. Sivullissitovuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että omistuksenpidätysehto sitoo myös kolmansia tahoja, kuten sopimuskumppanin konkurssipesää tai muita velkojia. Mikäli jokin ehdon sivullissitovuuden edellytyksistä ei toteudu, ehto menettää käytännön merkityksensä sopimuskumppanin maksukyvyttömyystilanteessa.

Listasimme keskeiset seikat, jotka on syytä tiedostaa ja huomioida omistuksenpidätysehtoa käytettäessä ja siitä sovittaessa.

Omistuksenpidätysehdon on täytettävä seuraavat perusedellytykset, jotta ehto sitoo myös sivullisia:

i. Omistuksenpidätysehdosta on tehtävä kirjallinen sopimus. Ehdosta ei voi määrätä yksipuolisesti.

ii. Omistuksenpidätysehdosta on sovittava ennen omaisuuden hallinnan siirtämistä ostajalle. Jälkikäteen sovittu ehto ei sido konkurssipesää.

iii. Ostajalle on asetettava omaisuuden edelleenluovutuksen ja määräämisen kielto. Ostajalla ei saa olla lupaa myydä, pantata tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin ennen kauppahinnan suorittamista.

iv. Ostajalle on asetettava kielto liittää omaisuutta muuhun omaisuuteen.

Omistuksenpidätys toimii tehokkaana vakuutena käytännössä vain omaisuudelle, joka myydään ostajalle käyttöomaisuudeksi. Tämä johtuu siitä, että muunlainen omaisuus yleensä sekoittuu ostajan muuhun omaisuuteen tai luovutetaan eteenpäin, jolloin myyjä ei saa tavaraa takaisin, vaikka omistuksenpidätysehto täyttäisikin yleiset edellytykset.

Vaihto-omaisuuden kohdalla voidaan lisäksi tulkita, että myyjä on ehdosta huolimatta käytännössä hyväksynyt omaisuuden edelleenmyynnin jo ennen kauppahinnan maksamista, koska hän on ollut tietoinen omaisuuden käyttötarkoituksesta. Jos ostaja on ehdosta huolimatta myynyt omaisuuden eteenpäin ennen kauppahinnan maksamista, myyjä ei todennäköisesti saa omaisuutta takaisin myöskään siksi, että omaisuuden ostaneella kolmannella taholla ei yleensä ole velvollisuutta palauttaa sitä.

Raaka-aineiden, komponenttien ja rakennustarvikkeiden osalta tilanne on usein sama, koska tällainen omaisuus tyypillisesti liitetään toisiin esineisiin, jolloin sitä ei voida enää erottaa velallisen tai kolmannen tahon omaisuudesta.

Omistuksenpidätysehdon sitovuus edellyttää, että siitä on sovittu osapuolten välillä. Myyjän yksipuolinen maininta tai kirjaus asiasta ei riitä, jos ei voida osoittaa ostajan sitoutuneen ehtoon. Selkeintä onkin sisällyttää omistuksenpidätysehto kauppakirjaan tai muuhun sopimusasiakirjaan, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat.

Jos omistuksenpidätysehto sisältyy vain myyjän käyttämiin vakioehtoihin, on syytä huomioida ns. vakioehtojen liityntäperusteet eli edellytykset, joiden täyttyessä vakioehdot tulevat ostajaa sitovaksi. Riitatilanteessa myyjän on kyettävä näyttämään, että vakioehdot ovat tulleet sopimuksen osaksi. Liityntäperusteita on useita, mutta keskeistä on, että sopimuskumppanille annetaan riittävä mahdollisuus tutustua ehtoihin ennen sopimuksen tekemistä.

Omistuksenpidätysehto voi menettää merkityksensä, jos osapuolet käytännössä toimivat eri tavalla kuin sopimukseen on tältä osin kirjattu. Esimerkiksi jos myyjä sallii ostajan liittää omaisuuden muuhun omaisuuteen ennen kauppahinnan maksamista, ehto muuttuu tehottomaksi ulkopuolisiin nähden, vaikka sopimuksessa olisikin tätä koskeva kielto.

Lisäksi on syytä sopia käytännöistä sen osalta, miten omaisuus pidetään fyysisesti erillään ostajan muusta omaisuudesta, jotta tavara ei sekoitu ostajan muuhun omaisuuteen. Muutoin omistuksenpidätysomaisuuden yksilöinti jälkikäteen voi vaikeutua, jolloin ehdon käytännön merkitys velkojan suojana voi menettää merkityksensä.

Hyvin suunnitellut ja oikein toteutetut riskienhallintakeinot voivat merkittävästi parantaa velkojan asemaa sopimuskumppanin häiriötilanteessa. Omistuksenpidätysehdon todellinen arvo punnitaan kuitenkin käytännössä vasta häiriötilanteessa, ei sopimusta laadittaessa. Siksi ehdon tehokkuus on tärkeää varmistaa jo etukäteen, eikä vasta ongelmien ilmetessä.

Olethan yhteydessä insolvenssipraktiikkaamme, mikäli sinulle herää kysymyksiä aiheeseen liittyen.