Euroopan unionin liikesalaisuusdirektiivi, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa liikesalaisuuksien suojaa jäsenvaltioissa, pannaan Suomessa täytäntöön säätämällä uusi liikesalaisuuslaki. Lakiin keskitetään tähän asti hajallaan lainsäädännössä olleet liikesalaisuussäädökset, joskin edelleen säännöksiä jää erityisesti työsopimuslakiin sekä rikoslakiin. Uuden liikesalaisuuslain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 9.6.2018, jolloin direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyy.

Tällä hetkellä eri laeissa on käytössä useita eri käsitteitä, kuten liike- ja ammattisalaisuus sekä yrityssalaisuus, joiden on kuitenkin oikeuskäytännössä mielletty tarkoittavan pitkälti samaa. Liikesalaisuuslailla ei ole tarkoitus muuttaa vallitsevaa oikeustilaa siitä, mitä pidetään liikesalaisuutena, mutta lainsäädännössä käytettävä käsitteistö on tarkoitus yhdenmukaistaa niin, että jatkossa lainsäädännössä käytettäisiin johdonmukaisesti liikesalaisuuden käsitettä.

Käytännössä liikesalaisuutena voidaan pitää esimerkiksi liikeideoita, hinnoittelutietoja, taitotietoa, tietokoneohjelmien lähdekoodeja, algoritmeja sekä tietokantoja, mikäli ne täyttävät kolme laissa säädettyä edellytystä. Tieto ei ensinnäkään saa olla yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa, eli toisin sanoen sen täytyy olla salaista ja ainoastaan rajatun piirin tiedossa. Toisekseen tällaisella salaisella tiedolla täytyy olla todellista tai potentiaalista taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa. Lisäksi tiedon luokitteleminen liikesalaisuudeksi edellyttäisi, että tiedon laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin suojatakseen tiedon salassa pysymisen.

Liikesalaisuutta ei saa oikeudettomasti hankkia, esimerkiksi anastamalla tai muutoin luvattomasti kopioimalla, jäljentämällä tai muulla vastaavalla tavalla käsittelemällä sellaisia liikesalaisuuden haltijan asiakirjoja, materiaaleja tai sähköisiä tiedostoja, jotka sisältävät liikesalaisuuden tai joista liikesalaisuus voidaan johtaa. Jatkossa lainsäädännössä otetaan kantaa myös niin sanottuihin liikesalaisuuksien sallittuihin hankkimistapoihin rajaamalla oikeudettoman menettelyn ulkopuolelle muun muassa tilanteet, joissa liikesalaisuus on keksitty tai luotu itsenäisesti. Liikesalaisuuden saa sallitusti hankkia myös niin sanotulla käänteismallinnuksella, eli selvittämällä liikesalaisuus esimerkiksi tutkimalla tai testaamalla laillisesti hankitusta tuotteesta.

Lisäksi liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen ei olisi kiellettyä, mikäli tarkoituksena on yleisen edun suojaaminen tai väärinkäytöksen tai laittoman toiminnan paljastaminen, eli niin sanottu ’whistleblowing’. Tahoa, jolle tällainen ilmiantaminen voitaisiin tehdä, ei ole laissa tarkemmin määritelty, mutta esitöiden mukaan ilmiannon voisi tehdä esimerkiksi viranomaiselle, muulle asianmukaiselle taholle tai tuomalla asian virallisesti julki.

Uudella lailla parannetaan myös liikesalaisuuden haltijan siviilioikeudellisia oikeussuojakeinoja. Jatkossa tuomioistuin voi liikesalaisuuden haltijan vaatimuksesta määrätä esimerkiksi liikesalaisuutta loukkaavan tavaran vedettäväksi pois markkinoilta tai vaihtoehtoisesti tietyissä rajatuissa tilanteissa määrätä liikesalaisuuden oikeudettoman käyttäjän maksamaan käyttökorvausta liikesalaisuuden lailliselle haltijalle. Vahinkoa kärsineellä liikesalaisuuden haltijalla on lain mukaan myös oikeus vahingonkorvaukseen, mikäli liikesalaisuuden loukkaus on tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti.
Uudistuva lainsäädäntö parantanee jossakin määrin liikesalaisuuksien suojaa, mutta tästä huolimatta salassapitosopimuksia ja -lausekkeita tarvitaan edelleen sekä kaupallisiin sopimuksiin että työsopimuksiin. Yrityksillä säilyy edelleen laaja vastuu niin liikesalaisuuksien tunnistamisesta kuin myös niiden suojaamisesta oikeudettomalta käytöltä.