Euroopan unionin tuomioistuin on 14.3.2019 antanut tuomion korkeimman oikeuden pyytämään ennakkoratkaisuun asfalttikartelliin liittyvässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä. Asian taustalla on vuosina 1994 – 2002 Suomessa toiminut asfalttikartelli, jolla sovittiin maanlaajuisesti markkinoiden jakamisesta, hinnoista ja tarjousten tekemisestä urakoiden yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus määräsi asfalttikartellista yhteensä yli 82 miljoonan euron seuraamusmaksut kartelliin osallistuneille yrityksille vuonna 2009.

Kartellituomion jälkeen Suomen valtio ja useat kunnat vaativat kartelliin osallistuneilta yrityksiltä vahingonkorvauksia asfaltointiurakoista maksamistaan ylihinnoista kartellin ajalta. Vahingonkorvausvaatimuksia on käsitelty Suomen kaikissa oikeusasteissa. Joulukuussa 2017 korkein oikeus päätti esittää ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle asiassa, jossa vastakkain ovat Vantaan kaupunki sekä asfalttikartelliin osallistuneiden yhtiöiden seuraajat. Korkein oikeus halusi selvittää, onko liiketoimintaa jatkava yhtiö vastuussa puretun yhtiön aiheuttamista kartellivahingoista.

Osa kartelliin osallistuneista yhtiöistä on asfalttikartellin päättymisen jälkeen myyty toisille yhtiöille, jotka ovat purkaneet myydyt yhtiöt ja jatkaneet itse niiden yhtiöiden liiketoimintaa. Näissä liiketoimintajärjestelyissä on ollut kysymys vapaaehtoisista selvitysmenettelyistä, joiden yhteydessä kartelliin osallistuneiden yhtiöiden ainoina osakkeenomistajina toimineet yhtiöt ovat organisatorisilla ja oikeudellisilla muutoksilla saaneet tytäryhtiöidensä liiketoiminnan ja omaisuuden itselleen. Asfalttikartellista vuonna 2009 määrätyt seuraamusmaksut määrättiin EU:n oikeuskäytännössä tunnustetun taloudellisen jatkuvuuden periaatteen mukaisesti näille kartelliyritysten sijaan tulleille yrityksille. Ennakkoratkaisupyynnöllään korkein oikeus halusi selvittää, ovatko liiketoimintaa jatkaneet yhtiöt unionin oikeuden mukaan myös vahingonkorvausvastuussa purettujen yhtiöiden aiheuttamista kartellivahingoista.

Keskeinen ennakkoratkaisupyynnössä ratkaistavaksi esitetty kysymys oli siis, sovelletaanko vahingonkorvausvastuussa olevien tahojen määrittämiseen samoja periaatteita kuin seuraamusmaksukäytännössä. Toisin sanoen, ovatko yhtiöt, joille liiketoimintajärjestelyjen seurauksena on siirtynyt kartellissa toimineiden yhtiöiden varat ja velat, vastuussa purettujen yhtiöiden kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista.

Antamassaan ennakkoratkaisussa unionin tuomioistuin vahvisti ensimmäistä kertaa, että taloudellisen jatkuvuuden periaate soveltuu myös kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviin yksityisoikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin. Periaatteita, joita sovelletaan hallinnollisesta seuraamusmaksusta vastuullisten tahojen määrittämiseksi, voidaan soveltaa myös vahingonkorvausvastuuvelvollisten määrittämisessä. Päätöksen mukaisesti yksikköä, jolle voidaan määrätä seuraamusmaksu kilpailusääntöjen rikkomisesta, tulee voida pitää vastuullisena myös kiellettyihin kilpailunrajoituksiin liittyvistä vahingoista. Taloudellisen jatkuvuuden periaate koskee siis sekä seuraamusmaksuja että vahingonkorvauksia

Unionin tuomioistuimen annettua ennakkoratkaisunsa, asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa, joka antaa tuomionsa soveltaen ennakkoratkaisussa annettua oikeusohjetta.

Kysymys taloudellisen jatkuvuuden periaatteen soveltamisesta kilpailurikkomuksiin on tähän saakka ollut epäselvä ja aiheuttanut epävarmuutta niin unionissa kuin jäsenvaltioissa kansallisella tasolla. Annettu ennakkoratkaisu on merkittävä, sillä se selkeyttää unionin kilpailusääntöjä ja lisää näin oikeusvarmuutta. Kilpailun rajoittamisesta johtuvat yksityisoikeudelliset vahingonkorvauskanteet muodostavat olennaisen osan kilpailusääntöjen täytäntöönpanojärjestelmää, jolla pyritään sekä ehkäisemään että rankaisemaan kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä markkinoilla.

Unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun seurauksena korostuu myös entisestään tarve yrityskauppojen yhteydessä kiinnittää huomiota kilpailuoikeuden rikkomuksiin ja niistä mahdollisesti aiheutuviin, usein niin rahallisesti kuin myös yrityksen maineen kannalta erittäin merkittäviin seurauksiin.