Oikeusministeriö (OM) on esittänyt lausunnolle 08/2018 antamassaan lakiehdotuksessa osakeyhtiöiden perustamisen helpottamista siten, että osakeyhtiölain (OYL) 2.500 euron vähimmäispääomavaatimuksesta luovuttaisiin jatkossa suuressa osassa yhtiöitä. Myös vanhat jo perustetut yhtiöt voisivat luopua vähimmäispääomasta. Ehdotuksessa on esitetty luovuttavaksi myös osakepääoman maksua todentavasta erillisestä tilintarkastajan lausunnosta.

Uudistukset ovat kannatettavia, sillä minimipääomalla ei ole käytännön merkitystä velkojiensuojan kannalta. Lisäksi perustamisen helpottamisella hallinnolliset kustannukset pienenevät. Vaikutus koskisi myös osakeanteja. Uudistuksella OYL saataisiin kilpailijamaiden tasolle ja se helpottaisi digitaalisen perustamisilmoituksen tekemistä sekä käsittelyn automatisointia viranomaisissa.

OM esittää lausunnolle antamassaan ehdotuksessa myös, että oman pääoman negatiivisuudesta tehtävästä ilmoitusvelvollisuudesta ja rekisteröinnistä luovuttaisiin jatkossa (tietyin poikkeuksin).

Voimassa olevan OYL:n mukaan yhtiön hallituksella on velvollisuus ilmoittaa oman pääoman menettämisestä viipymättä kaupparekisterille. Laiminlyönti toimia voi aiheuttaa vastuita yhtiön johdolle.

Nykyisen säännöksen tarkoituksena on suojata mm. yhtiön asiakkaiden (toimittajat, rahoittajat ja sopijakumppanit) intressejä ja vähentää näiden riskejä tilanteessa, jossa yhtiön liiketoiminta on mahdollisesti ajautumassa tai ajautunut umpikujaan. Rekisterimerkinnän havaittuaan yhtiön asiakkailla on ajantasaisesti parempi mahdollisuus hallita liikesuhteeseen liittyviä omia riskejään.

Kokemuksemme mukaan säännös on em. velkojainsuojatarkoituksen lisäksi yksi toimiva työkalu vastuullisille hallituksille. Oman pääoman menettämisen lähestyminen on toiminut varoventtiilinä, joka on voinut saada johdon toimimaan riittävän ajoissa – ja parhaimmillaan pelastanut yhtiön liiketoiminnan.

Käytännössä esiintyy myös toki niitä tapauksia, joissa johto on tiukassa taloudellisessa tilanteessa arvioinut, että rekisterimerkintä päättäisi yhtiön toimintaedellytykset lopullisesti, ja on tällä perusteella jättänyt rekisteri-ilmoituksen tekemättä. Toisinaan johto on saattanut ryhtyä keinotekoisiin järjestelyihin mm. teettämällä vääriä arvioita omaisuuserien käyvästä arvosta oman pääoman kaunistelutarkoituksessa.

Vaikka ilmoitusvelvollisuuden käytännön tehokkuudesta ja toimivuudesta voidaan olla perustellusti montaa mieltä, ja vaikka esim. vastuut johdon väärinkäytöstilanteissa voidaan johtaa muillakin perusteilla kuin ilmoitusvelvollisuuden rikkomis- ja siitä seuraavan johdon vahingonkorvausvastuun perusteella (esim. rikosperuste), ilmoitusvelvollisuudelle lienee kuitenkin paikkansa OYL:ssa jatkossakin.

Jos ilmoitusvelvollisuus poistettaisiin, johdon velvollisuudet kestävästä ja lain säännökset täyttävästä taloudenpidosta säilyisivät tästä huolimatta. Selkeän säännöksen mahdollisesti poistuessa hallitusten jäsenten tulisi olla hallitustyössään omalta osaltaan entistä tarkempia. Vaarana voisi olla, että jälkikäteiset vastuuselvittelyt lisääntyisivät niin hallitusten jäsenten välillä kuin suhteessa mahdollisiin vahinkoa kärsineisiin asiakkaisiin ja velkojiin.