Koronan vaikutuksista eri toimialueille ja erilaisiin juridisiin kysymyksiin on kirjoitettu runsaasti. Tietoa on paljon, mutta samalla myös epävarmuutta. Julkisten hankintojen osalta koronatilanteeseen reagoimista vaikeuttaa julkisiin hankintoihin sovellettava lainsäädäntö, jossa liikkumavaraa esimerkiksi sopimuksen muuttamisessa on vähemmän kuin tavallisten sopimusten kohdalla. Tästä huolimatta myös toimialoilla, joita koskee hankintalainsäädäntö, käytäntö edellyttää tässä tilanteessa joustoja, jotta kriisin ratkaisemiseksi tarvittavat tavarat, palvelut tai rakennusurakat pystytään hankkimaan.

Euroopan komissio onkin 1.4.2020 antanut tiedonannon (2020/C 108 I/01) koskien ohjeistusta julkisten hankintojen järjestelmän käytöstä Covid-19-kriisiin liittyvässä hätätilanteessa. Ohjeissa keskitytään erityisesti suorahankintoihin, eli hankintoihin, jotka toteutetaan ilman kilpailuttamista. Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (nk. ”hankintalaki” 1397/2016) 40 §:n mukaan suorahankinta on mahdollista muun muassa silloin, jos sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi. Vastaava säännös on erityisalojen hankintalain (1398/2016) 43 §:ssä. Suorahankintojen käyttöala on hyvin kapea ja kynnys suorahankinnan hyväksymiseksi esimerkiksi em. äärimmäisen kiireen vuoksi on korkea. Tiedonannossaan komissio kuitenkin toteaa, että Covid-19-kriisi on juuri tällainen äärimmäisen kiireellinen ja ennalta arvaamaton tapaus. Eli suorahankinta olisi sen perusteella mahdollista, jos muut suorahankinnan tekemiselle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Tiedonannon perusteella ei kuitenkaan voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kaikki hankinnat Covid-19-kriisin aikaan olisi mahdollista toteuttaa suorahankintana. Hyvin yksinkertaisena esimerkkinä voidaan todeta, että suojavarusteiden hankkiminen terveydenhuoltoon varmastikin täyttää suorahankinnalle asetetut tiukat edellytykset, mutta sen sijaan esimerkiksi vihkojen hankkiminen kouluun ei (ainakaan oletusarvoisesti) liene yhtä kiireellistä eikä niiden tarve ennalta arvaamatonta. Toisin sanoen, vaikka kriisiolosuhteet ovat päällä yleisesti, tulee niiden vaikutus kuhunkin hankintaan arvioida erikseen.

Komissio on tiedonannossaan todennut, että arvioitaessa suorahankinnan kriteerien täyttymistä äärimmäisestä kiireestä johtuen, on kaikkien seuraavien seikkojen täytyttävä:

(i) Kyse on hankintaviranomaisen kannalta ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Esimerkkinä tästä komissio mainitsee terveydenhuollon ja toteaa, että hankintayksiköiden on ollut mahdotonta ennakoida ja suunnitella etukäteen, millaisia erityistarpeita sairaaloilla ja muilla terveydenhuollon yksilöillä tulee olemaan.

(ii) Yleisiä määräaikoja ei voida noudattaa tapauksen äärimmäisen kiireellisyyden vuoksi. Tämä koskee myös lyhennettyjä määräaikoja, eli että edes käyttämällä lyhennettyjä määräaikoja ei päästä tarpeelliseen tulokseen tapauksen äärimmäisen kiireellisyyden vuoksi. Myös tässä komissio käyttää esimerkkinä terveydenhoitoa, jossa yksiköiden välittömät tarpeet on tyydytettävä mahdollisimman nopeasti.

(iii) Ennalta arvaamattoman tapauksen ja äärimmäisen kiireellisyyden välillä on syy-yhteys. Kuten edellä esimerkin kautta todettiin, vaikka yleisesti kyse olisikin kriisiolosuhteista, on näiden olosuhteiden aiheutettava se hankinnan äärimmäinen kiireellisyys, jotta suorahankinta olisi mahdollista.

(iv) Suorahankintaa käytetään vain vajeen kattamiseksi, kunnes löydetään vakaampia ratkaisuja. Suorahankinnan tulee siis olla väliaikainen ratkaisu siihen saakka, että pidempiaikainen ja vakaampi ratkaisu löydetään. Tällainen ratkaisu taas voi olla esimerkiksi hankinnan toteuttaminen tavanomaisilla kilpailutusmenettelyillä, nopeutetut menettelyt mukaan lukien.