Sopimussakolla (liquidated damages, contractual penalty) tarkoitetaan yleisesti sopimuksessa ennakolta määritettyä korvausta, jonka sopimusehtoa rikkova osapuoli sitoutuu suorittamaan toiselle. Sopimussakko on yleensä kiinteä rahamäärä tai tietty prosenttiosuus sopimuksen tai sen osan arvosta ja tulee maksettavaksi vahingon määrästä riippumatta pelkän sopimusrikkomuksen perusteella. Jos taas sopimussakosta ei ole sovittu, korvauksen saaminen edellyttää sekä aiheutuneen vahingon määrän että vahingon ja sopimusrikkomuksen välisen syy-yhteyden näyttämistä toteen.

Sopimussakkoa käytetään yleisesti muun muassa erityyppisissä toimitus-, hankinta- ja urakkasopimuksissa sekä salassapito- ja kilpailukieltosopimuksissa. Sakko voidaan sopia seuraamukseksi mistä tahansa sopimusrikkomuksesta tai esimerkiksi vain viivästyksen varalle. Monissa yleisissä sopimusehdoissa (esimerkiksi Orgalime-, IT2022-, JYSE- ja YSE 1998 -ehdot) on sovittu nimenomaan viivästyksiin liittyvistä sopimussakoista.

Sopimussakko voi toimia – osapuolen asemasta riippuen – myös nimenomaisena tai tahattomana vastuunrajoitusehtona. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä löytyy tulkinnanvaraisista sopimussakkoehdoista ratkaisuja puoleen ja toiseen: osassa tapauksista sopimussakon ylittävät vahingot on katsottu korvauskelpoiseksi (esimerkiksi KKO 1954-II-35), toisissa sopimussakko on taas katsottu vastuunrajoitustyyppisesti korvauksen enimmäismääräksi (KKO 1982-II-52). Ongelmalta välttyy sopimalla siitä, onko sopimussakko myös vahingonkorvauksen enimmäismäärä.

Sopimussakkojen osalta on myös syytä huomioida, ettei niiden jaottelu välillisiin ja välittömiin vahinkoihin ole täysin vakiintunut. Etenkin sopimusketjussa kolmannelle maksettavat sopimussakot voivat usein olla vaikeasti ennakoitavissa ja siten luokiteltavissa välillisiin vahinkoihin, jotka tavanomaisesti on rajattu sopimuksissa korvausvastuun ulkopuolelle (ks. KKO 2014:61). Tämä voi aiheuttaa vastuumielessä ikävän yllätyksen, mikäli siihen ei ole osannut varautua.

Lisäksi, mikäli sopimukseen sovelletaan esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa sovellettavaa lakia, voidaan kohtuuttoman suuri sopimussakkoehto tulkita rangaistusluonteiseksi ja siten suoraan pätemättömäksi sopimusehdoksi. Suomessa ja muissa mannermaisen oikeusjärjestelmän maissa taas lähtökohtana on, että sopimussakko on sellaisenaan pätevä, mutta ehtoa ja sakon määrää voidaan sovitella tuomioistuimessa, mikäli sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuullistamiskynnys on toki yleensä hyvin korkealla.

Välttääksesi sudenkuopat, huomioi ainakin nämä seikat sopimussakkoehdon muotoilussa:

• Halutaanko sopimussakon rajoittavan vahinkoa kärsineen osapuolen oikeutta sakon mahdollisesti ylittävään vahingonkorvaukseen?

• Mistä summasta sopimussakko lasketaan (koko sopimuksen vai toimituksen osan arvo) ja miltä ajanjaksolta?

• Maksetaanko sopimussakko uudelleen jokaisen rikkomuksen yhteydessä vai vain kerran?

• Asettaako erityislainsäädäntö rajoituksia sopimussakkoehdon muotoilulle? Esimerkiksi työsopimuslaki sallii kilpailukieltosopimuksessa sovittavan sopimussakosta, joka saa vastata enintään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.

• Jos sovellettava laki on joku muu kuin Suomen laki, kiinnitä ehdon muotoiluun erityistä huomiota ja käytä tarvittaessa apuna juristia.