Työntekijää sitoo työsuhteen aikana työsopimuslain mukainen kilpailukielto, jonka mukaisesti työntekijä ei saa tehdä sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka työn luonne ja työntekijän asema huomioon ottaen ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Työsuhteen jälkeen kilpailukiellosta on erikseen sovittava ja sen on täytettävä työsopimuslain edellytykset. Lähtökohtana on, että kilpailukieltosopimus voidaan tehdä vain työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä. Muutoin kilpailukieltosopimus on pätemätön. Tällä hetkellä kilpailukieltosopimus voidaan em. edellytysten täyttyessä tehdä enintään kuuden kuukauden mittaiseksi ilman, että työnantajan täytyy maksaa työntekijälle korvausta. Vuoden mittainen kilpailukielto taas on mahdollinen, mikäli työntekijä saa tästä kohtuullisen korvauksen.

Tähän on kuitenkin kaavailtu muutosta. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on valmistellut lakimuutoksen kilpailukieltosopimusten laajennetusta korvausvelvollisuudesta. Valmistelu perustui hallitusohjelman tavoitteeseen kilpailukieltosopimusten käytön rajaamisesta. Hallituksen esitys asiasta annettiin 12.11.2020 (HE 222/2020 vp).

Hallituksen esityksessä ehdotetulla lakimuutoksella laajennetaan työnantajan velvollisuutta maksaa työntekijälle korvauksia kilpailukieltosopimuksesta. Toisin sanoen, jatkossa korvaus tulisi maksaa myös, milloin on sovittu enintään kuuden kuukauden kilpailukiellosta.

Ehdotuksen mukaan kilpailukiellosta maksettavaksi tulisi prosenttiperusteinen korvaus, joka riippuisi työntekijän palkasta ja sovitun rajoitusajan eli kilpailukiellon pituudesta. Jos rajoitus-aika olisi enintään kuusi kuukautta, tulisi korvausta maksaa 40 prosenttia tavanomaisesta palkasta, ja sen ollessa yli kuusi kuukautta, korvausta maksettaisiin 60 prosenttia työntekijän palkasta. Korvaus tulisi maksaa kilpailukiellon aikana ja maksupäivä olisi sama kuin palkanmaksupäivä työsuhteen aikana. Toisin voitaisiin sopia työsuhteen päättämisen jälkeen. Kilpailukieltosopimuksen enimmäisaika olisi vastaisuudessakin yhden vuoden.

Erityisen painavan syyn pitää olla voimassa sekä kilpailukieltoa tehtäessä että siihen vedottaessa. Hallituksen esityksen mukaan, mikäli olosuhteet kuitenkin muuttuisivat, työnantajalla olisi työsuhteen aikana oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus irtisanomisaikaa noudattaen. Irtisanomisajan tulisi olla vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitus-ajan pituudesta, mutta kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan olisi enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsopimuksen.

Muutosten on ehdotettu tulevan voimaan 1.1.2022. Ennen uuden lain voimaantuloa sovittuun kilpailukieltosopimukseen sovellettaisiin uutta sääntelyä yhden vuoden siirtymäajan jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös jo nyt tehdyt kilpailukieltosopimukset tulisivat em. korvausvelvollisuuden piiriin vuodesta 2023 alkaen.

Tällä hetkellä työnantajalle ei ole aiheutunut merkittävää riskiä kilpailukiellon sopimisesta työntekijän kanssa. Mikäli myöhemmin todetaan, että kilpailukiellolle ei ole ollut lain tarkoittamaa erityisen painavaa syytä, on kilpailukielto ainoastaan todettu pätemättömäksi. Tästä johtuen kilpailukieltoja on voitu ottaa työsopimuksiin ikään kuin varmuuden vuoksi. Ehdotettu korvausvelvollisuus kuitenkin muuttaa tilannetta. Kilpailukiellolle tulee hintalappu, joka on oltava valmis maksamaan. Siten lakimuutos ohjaakin toteutuessaan työnantajia harkitsemaan tilannekohtaisesti tarkemmin, onko kilpailukieltosopimusten käytölle edellytyksiä ja tosiasiallista tarvetta.