Markkinaoikeus antoi 14.12.2017 päätöksen epäillystä kartellista linja-autoliikenteen markkinoilla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (”KKV”) vaati Linja-autoliitolta, Matkahuolto Oy:ltä ja seitsemältä muulta linja-autoliikennettä harjoittavalta yhtiöltä tai konsernilta yhteensä 38 miljoonan seuraamusmaksua väitetystä kielletystä yhteistyöstä. Markkinaoikeus hylkäsi valtaosan KKV:n vaatimuksista, määräten yhteensä 1,1 miljoonan seuraamusmaksun.

KKV väitti, että väitetty kartelli olisi alkanut vuonna 2008, jolloin Linja-autoliitto osallistui joukkoliikennelain valmisteluun. Linja-autoliitto käsitteli mm. hallituksen kokouksissaan tulevan lainsäädännön sisältöä ja pyrki ajamaan tavoitteitaan joukkoliikennelakiin, kuten edunvalvontajärjestöille on tyypillistä. KKV väitti, että Linja-autoliiton edunvalvontatyössä mukana olleet liikennöitsijät pyrkivät pitkittämään aikaisemman lainsäädännön mukaista tilannetta, jossa alalla jo toimineet yritykset pystyivät KKV:n käsityksen mukaan vaikuttamaan alalle tuloon ja kilpailutilanteeseen. KKV on pitänyt Linja-autoliiton piirissä tapahtuvaa edunvalvontaa kilpailuoikeudellisesti moitittavana.

Markkinaoikeus on päätöksessään arvioinut, onko kysymys ollut sallitusta edunvalvonnasta vai kilpailun rajoittamiseksi tehtävistä päätöksistä. Edunvalvonta on markkinaoikeuden mukaan välillistä vaikuttamista toimialan kilpailuolosuhteisiin esimerkiksi viranomaisiin ja lainsäätäjiin kohdistettavien yhteydenottojen avulla. Lähtökohtaisesti edunvalvonta on kilpailuoikeudellisesti sallittua. Markkinaoikeus on todennut, että edunvalvonnasta ei ole kysymys, jos osapuolet edunvalvonnaksi tekemiensä toimien avulla tosiasiallisesti sopivat tai tekevät päätöksiä kilpailua rajoittavista toimenpiteistä. Tässä tapauksessa markkinaoikeus katsoi, etteivät ehdotukset, keskustelut ja sanonnat ole johtaneet kilpailua rajoittaviin toimiin, eikä mitään näyttöä ollut siitä, että em. olisivat osa kokonaissuunnitelmaa kilpailun rajoittamisesta. Yksittäisten yrittäjien ilmaisemia mielipiteitä ei ole myöskään pidetty kiellettynä kilpailunrajoituksena.

KKV on vedonnut siihen, että tietyt Linja-autoliiton toimielinten pöytäkirjoissa käytetyt termit, kuten ”kermankuorinta” olisivat olleet osoitus osapuolten kilpailua rajoittavasta yhteisymmärryksestä, eli kartellista. Markkinaoikeudessa esitetty näyttö osoitti, että vastaavia termejä käyttivät myös alan viranomaiset joukkoliikennelain valmistelun yhteydessä. Markkinaoikeus onkin asiassa esitetyn näytön perusteella katsonut, että ko. termit eivät osoita kilpailua rajoittavaa yhteisymmärrystä. Mielenkiintoista on, että vastaavia termejä on viime vuosina käytetty julkisuudessa esimerkiksi liikennekaaren valmistelun ja taksisääntelyn uudistamisen yhteydessä.

Puheena olevassa tapauksessa markkinaoikeus katsoi, että asiassa on pääosin ollut kysymys edunvalvonnasta eikä asianosaisten toiminta vuosina 2008-2009 rajoittanut kilpailua.

Toimialajärjestöjen keskeinen tehtävä on vaikuttaa alan lainsäädäntöön ja kilpailuolosuhteisiin. Perustuslaki suojaa toimialajärjestöjen ja jäsenyritysten yhdistymis- ja sananvapautta. KKV:n bussiasiassa tekemän seuraamusmaksuesityksen jälkeen pelättiin, että toimialajärjestöjen edunvalvontatyö muuttuisi käytännössä mahdottomaksi.

Markkinaoikeus otti päätöksellään kantaa sallitun edunvalvonnan rajoihin. Edunvalvonta ja vaikuttaminen toimialan kilpailuolosuhteisiin on siten markkinaoikeudenkin mukaan lähtökohtaisesti kilpailuoikeudellisesti sallittua. Edunvalvontatyöhön osallistuvalla on myös oikeus sanoa mielipiteensä. Edunvalvonta muuttuu kilpailuoikeudellisesti kielletyksi, jos edunvalvontatyö ei kohdistu viranomaisiin tai lainsäätäjään, vaan edunvalvontatyöhön osallistuvat kilpailijat pyrkivät keskinäisillä toimenpiteillä vaikuttamaan kilpailuolosuhteisiin. Kilpailulainsäädännön tavoitteena on terve ja toimiva kilpailu sekä markkinoiden häiriöttömyys.